Osallisuus näyttäytyy monesti erilaisissa ohjelmissa ja tavoitteiden asettelussa vaikuttamismahdollisuuksina. Jotta ihan kaikilla olisi mahdollisuus vaikuttaa, pitää meidän laajentaa lähestymiskulmaa niin, että vaikuttamisen mahdollisuus avautuu myös heille, jotka ovat vetäytyneet tai syrjäytyneet yhteiskunnallisesta vuoropuhelusta ja toiminnasta. Heille, joilla on mielenterveys- tai päihdehaasteita. Heille, jotka ovat muuttaneet paikkakunnalle ja joilta puuttuu perhe, tukiverkosto ja ystävät. Heille, joille vieras kulttuuri tuntuu oudolle ja pelottavalle. Heille, joilla on monisairaushistoriaa ja työelämän ovi on lopullisesti suljettu tai heille, jotka sinnikkäästi pettymyksistä huolimatta yrittävät kuntoutua kohti työtä tai opintoja.
Kirjoituksessamme valotamme asukkaan äänellä sitä, miten Savonlinnan
alueella sosiaalisesti, taloudellisesti tai terveytensä puolesta heikommassa
asemassa olevat ihmiset taustoittavat tilannettaan ja miten he ovat kokevat
lisääntyneen osallisuuden vaikutuksia omaan hyvinvointiin. Asiakastarinoita on
kerätty kirjoitukseen kursiivilla.
Tarinoita purkaessamme huomasimme, miten vaikeimmiksi koetut takapakit elämässä musersivat. Surun ja kivun reput tuntuvat painavilta taakoilta kantaa mukana.
Kertoisinko lapsuudestani jossa rakkaudesta ei puhuttu,
väkivalta oli läsnä ja kuulin olevani äpärä toistuvasti, pilanneeni vanhempieni
elämän. Vai aloittaisinko nuoruudestani, joka oli värikäs ja yksinäisyyden ja
alkoholin huuruinen ja myös väkivallan runtelema.
Mutta kävikin niin,
että supersankari muuttui superpahikseksi. Hyvin lyhyessä ajassa isä tuhosi sen
vähän itseluottamuksen ja arvokkuuden mitä minulla oli enää jäljellä
aikaisemmilta vuosilta. Isä syytti minua kaikista elämänsä epäkohdista ja alkoi
arvostella ulkonäköäni, luonnettani, yleisesti sitä ihmistä joka olin. Mikä
pahinta, minulla ei ollut laisinkaan ystäviä. Uskon, että tuolloin sairastuin
ensimmäisen kerran masennukseen.
Viisi vuotta sitten tapaturman
seurauksesta elämäni muuttui täysin. Hidas toipumiseni koitteli minun ja
puolisoni arkea. Tapaturmasta jääneiden rajoitteiden vuoksi en voinut jatkaa
työssäni, jota olin tehnyt 30 vuotta. Työni lisäksi olin puolisoni kanssa
yrittäjänä omistamassamme yrityksessä. Yrityksemme ajautui konkurssiin ja
taloudellinen tilanteemme romahti. Päätimme, että tilanteessamme on parasta
kääntää elämän kirjassamme uusi sivu, joten päädyimme asumuseroon. Työttömyys,
yksin asuminen, taloustilanteen muutos sekä terveysongelmat toivat paljon
haasteita elämääni…
Olen sairastanut useamman masennusjakson elämäni aikana, pisimmät yli vuoden kestäneen sairasloman mittaisia. Elämäni ei ole ollut helppoa. Vastoinkäymisiä on tullut niin ihmissuhde- kuin työrintamalla. Rahavaikeudet, velkaantuminen, yksinhuoltajuus ja omat mielenterveysongelmat verottavat päivittäistä jaksamistani ja valitettavasti lapseni joutuvat siinä kärsimään.
Vaikeuksista yli pääseminen ei välttämättä onnistu yksin, tarvitaan hieman apua, tukea ja jeesiä -kunkin tarinan päähenkilölle ominaisella tavalla.
Koulu alkoi mennä huonosti.
Lintsasin paljon, en tehnyt läksyjä. Tässä kohtaa elämääni astui uusi
supersankari… tarkkiksen opettaja… Yksi ihminen, joka huomasi. Yksi ihminen
joka välitti, vaikkei tiennyt mitä on tekeillä, sai minut voimaan paremmin. En
ollut enää yksin. En ollutkaan turha ja tyhmä.
Minulla on turva
siihen, että jos kaadun, niin minut nostetaan ylös. Osa turvasta tulee
ystäviltä, osa lapsilta ja miesystävältäni ja osa ihan yhteiskunnan
peruspalikoista, lastensuojelusta. Eron jälkeen koin tehtäväkseni suojella lapsiani
siltä kohtalolta, jonka sain kokea vanhempieni sairastuttua. Kukaan ihminen ei
voi hyvin masentuneena. Vaikka hainkin siihen aktiivisesti hoitoa ja apua, koin
tarvitsevani lisätukea vanhemmuuteeni ja halusin turvata lasteni onnellisen
lapsuuden. Tein itsestäni lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu on kulkenut
vierellämme jo 5 vuoden ajan. Saimme aivan ihanan tukiperheen.
Kun antaa itselle
luvan tulla autetuksi, niin voi saada elämäänsä uutta iloa, sisältöä ja
ystäviä. Jaettu ilo tuplaantuu ja huolet puolittuu!
Positiivisen ajattelun voima ja hyvien asioiden ajattelu lisää hyvää oloa. Rentoutuminen, liikunta, monipuolinen terveellinen ravinto, harrastukset, tietoinen läsnäolo -näillä kaikilla voi tehdä itselleen hyvää.
…Kuinka ihmeessä olen pysynyt kuitenkin selväjärkisenä kaiken
tämän jälkeen. Kuinka paljon olen joutunut elämässäni muuttamaan itseäni
selvitäkseni. Unelmat, luonto ja lapset ja 1 hyvä ystävä. Niitä en hylännyt
missään vaiheessa. Pari unelmaa olen saanutkin, metsästyskortti ja asua
hirsitalossa. Luonto merkitsee tosi paljon minulle. Pääsee yksin tuulettamaan
omaa päätä. Kuulaat syysaamut…
Koen, että
säännöllinen harrastustoiminta mm. musiikin ja kulttuurin parissa tukee
opiskeluani sekä tasavertaisuuden tunne on lisääntynyt…Koen myös, että
sosiaaliset kontaktit ja osallisuus tukevat hyvinvointiani. Yksinäisyys voi
aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia, kuten päihteiden ja lääkkeiden liiallista
käyttöä.
Saan kavereita harrastustoiminnan avulla. Mielekäs harrastus vähentää yksinäisyyttä ja auttaa ylläpitämään terveyttä. Minulle tulee tasavertaisuuden tunne. Mielekäs tekeminen vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Säännöllisen vapaa-ajan tekemisen myötä tulee rytmiä päivään ja viikkoon.
Suodaan aikaa ja mahdollisuuksia asioille, jotka tekevät onnelliseksi. Osallisuuden tunteella on tässä iso merkitys.
Todella paljon minulle iloa, osallisuuden tunnetta, uusia
kokemuksia, tuttavuuksia, itsetunnon kohotusta tuonut. Ihana on
kulttuurielämyksiä muistella. Hemmottelusta puhumattakaan.
Saan tavata ihmisiä,
ja saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Saan lämpimän ruoan ja on mahdollista
kehittyä työssä ja saa ohjausta sekä apua jos tarvitsee. Mukavat työnantajat
sekä työtoverit.
Osallisuus, se että kuuluu johonkin
ja sinulla on jotain väliä tässä maailmassa, ratkaisee useita kohtaloita. Ei
kukaan yksin täällä pärjää, ei kukaan haluu yksin jäädä – laulaa Samuli
Edelman. Voiko todempaa asiaa ollakaan?
Kirjoittajat:
Virpi Leskinen, Asukasloikka Savonlinna
hankkeen projektipäällikkö/ Savonlinnan Seudun Kolomonen ry
Mirja Turkka, hankevetäjä, Asukasloikan
hankeperheen HaTTunarikka hanke, Savonlinnan Hattu ry: otteita
asiakastarinoista 2019-20.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.