perjantai 9. lokakuuta 2020

Unelmien kesätyöt 2020

Syksy on täällä. Lehdet putoilevat puista ja illat pimenevät. Hyvä hetki siis palata vielä kerran kesäisiin fiiliksiin! Asukasloikan hankeperheeseen kuuluva UKT, eli unelmien kesätyökilpailu, tuo nuoretkin mukaan tutustumaan hanketyöhön ja oppimaan työelämän pelisääntöjä, ehkäpä ensimmäistä kertaa. Meille Asukasloikassa on tärkeää, että nuoret saavat hyviä kokemuksia työelämänsä alkumetreillä, ja samalla pääsevät toteuttamaan itseään ja unelmiaan kesätyöprojektinsa kautta. UKT luo samalla hyvää mieltä ja piristystä kaupungin asukkaille, aika lailla win-win-tilanne siis!

Viime kesän aikana saimme toteutettua kolmen nuoren, Jessen, Saran ja Liisan, unelmien kesätyöt. Olimme tästä hyvin iloisia etenkin siksi, että keväällä kun kesätöitä alettiin suunnittelemaan, koronatilanne loi epävarmuutta myös kesätöiden toteutumisesta turvallisesti. Onneksi kesän ajan tilanne pysyi rauhallisena, eikä se sitten loppujen lopuksi vaikuttanut kesätöiden järjestämisen ja toteutumisen onnistumiseen. Tänä kesänä otimme myös ensimmäistä kertaa mukaan kesätyökummeja, jotka löytyivät hankeperheemme muista hankevetäjistä. Kesätyökummien avulla varmistimme, että jokaisella nuorella on riittävä tuki ja ohjaus saatavilla koko kesätyön ajan.

 

Roskariksa

Roskariksaa kuljettivat vuorotellen Jesse ja Liisa. Roskariksa syntyi Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen ideasta jätteenlajitteluvaunulla varustetusta polkupyörästä. Yhdessä Asukasloikan kanssa tästä syntyi kesätyö, jota pääsimme nuorille tarjoamaan. Harmiksemme alkuperäinen roskariksa -pyörä ei valmistunut ajallaan, mutta plan b, eli pyörä, johon sai roskapihdit kiinnitettyä, toimi tilalla kuitenkin vallan mainiosti. Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys pysyi koko projektin ajan vahvasti mukana, etenkin työnohjauksessa.

Roskariksa toimi Savonlinnan kaupunkitaajaman alueella kesä -ja heinäkuun ajan. Kesätyönuoret siistivät kaupunkiluontoa ja saivat aikaan hyviä keskusteluja paikallisten ihmisten kanssa luonnonsuojelusta, roskaamisesta ja sen haitoista. He olivat esillä myös tapahtumissa muun hankeperheen mukana. Joka viikon lopussa tehtiin viikkokatsaus, jotka julkaistiin Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen ylläpitämässä Roskariihi -Facebook ryhmässä. Sekä Jesse että Liisa olivat hämmästyneitä luonnossa olevan roskan määrästä, kuinka paljon sitä todellisuudessa onkaan. 

Jesse ja Liisa kokivat työn palkitsevana, ja olivat tyytyväisiä niin tarjoamiimme työvälineisiin kuin ohjaukseen ja perehdytykseenkin. Kiitos vielä Jesse ja Liisa, hienoa työtä!

 

Savonlinna taiteen kautta

Saran UKT-projekti, Savonlinna taiteen kautta, oli alusta saakka hänen itsensä suunnittelema. Ideana oli maalata ja piirtää teoksia, ikuistaa hetkiä kesäisestä kaupungistamme. Teoksista syntyi näyttely Kahvila Alkun seinälle, josta monet pääsivät upeita teoksia ihastelemaan. Halutessaan pystyi varaamaan itselleen lempimaalauksensa, ja näyttelyn päätyttyä sen sai omaksi.

Sara kertoi kehittyneensä piirtäjänä ja maalaajana projektin aikana valtavasti, kun pääsi taitojaan harjoittamaan enemmän kuin normaalisti. Teokset saivatkin paljon ihasteluja, ja toivottavasti ilostuttavat omistajiaan vielä kauan, mihin ikinä päätyivätkään! Sarakin oli oikein tyytyväinen kesän projektiinsa. Kiitos Sara!



Kaiken kaikkiaan olemme todella tyytyväisiä menneeseen UKT kesään, ja saimme aivan ihanat nuoret sitä meidän kanssamme toteuttamaan!


Nuorten kommentteja UKT:sta:

Olen nähnyt kaupunkia aivan uusin silmin ja päässyt käymään paikoissa, joissa en ilman tätä työtä varmasti olisi koskaan välttämättä vieraillut.

En oikeastaan voisi kuvitella parempaa kesätyötä ja olenkin erittäin tyytyväinen kuluneen kuukauden työpäiviin Unelmien Kesätöissä.

Kaiken kaikkiaan kesätyökuukauteni oli todella toimiva ja onnistunut. Työnkuva oli toteutettu hyvin ja selitettiin perusteellisesti, työvälineet olivat kunnossa ja työpaikan ilmapiiri huippuluokkaa. Kyllä tätä hyvällä omatunnolla pystyy kutsumaan Unelmien kesätyöksi!

torstai 1. lokakuuta 2020

Asukkaan ääni heikompiosaisuudesta ja osallisuudesta

Osallisuus näyttäytyy monesti erilaisissa ohjelmissa ja tavoitteiden asettelussa vaikuttamismahdollisuuksina. Jotta ihan kaikilla olisi mahdollisuus vaikuttaa, pitää meidän laajentaa lähestymiskulmaa niin, että vaikuttamisen mahdollisuus avautuu myös heille, jotka ovat vetäytyneet tai syrjäytyneet yhteiskunnallisesta vuoropuhelusta ja toiminnasta. Heille, joilla on mielenterveys- tai päihdehaasteita. Heille, jotka ovat muuttaneet paikkakunnalle ja joilta puuttuu perhe, tukiverkosto ja ystävät. Heille, joille vieras kulttuuri tuntuu oudolle ja pelottavalle. Heille, joilla on monisairaushistoriaa ja työelämän ovi on lopullisesti suljettu tai heille, jotka sinnikkäästi pettymyksistä huolimatta yrittävät kuntoutua kohti työtä tai opintoja.

Kirjoituksessamme valotamme asukkaan äänellä sitä, miten Savonlinnan alueella sosiaalisesti, taloudellisesti tai terveytensä puolesta heikommassa asemassa olevat ihmiset taustoittavat tilannettaan ja miten he ovat kokevat lisääntyneen osallisuuden vaikutuksia omaan hyvinvointiin. Asiakastarinoita on kerätty kirjoitukseen kursiivilla.

Tarinoita purkaessamme huomasimme, miten vaikeimmiksi koetut takapakit elämässä musersivat. Surun ja kivun reput tuntuvat painavilta taakoilta kantaa mukana.

Kertoisinko lapsuudestani jossa rakkaudesta ei puhuttu, väkivalta oli läsnä ja kuulin olevani äpärä toistuvasti, pilanneeni vanhempieni elämän. Vai aloittaisinko nuoruudestani, joka oli värikäs ja yksinäisyyden ja alkoholin huuruinen ja myös väkivallan runtelema. 

Mutta kävikin niin, että supersankari muuttui superpahikseksi. Hyvin lyhyessä ajassa isä tuhosi sen vähän itseluottamuksen ja arvokkuuden mitä minulla oli enää jäljellä aikaisemmilta vuosilta. Isä syytti minua kaikista elämänsä epäkohdista ja alkoi arvostella ulkonäköäni, luonnettani, yleisesti sitä ihmistä joka olin. Mikä pahinta, minulla ei ollut laisinkaan ystäviä. Uskon, että tuolloin sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen.

Viisi vuotta sitten tapaturman seurauksesta elämäni muuttui täysin. Hidas toipumiseni koitteli minun ja puolisoni arkea. Tapaturmasta jääneiden rajoitteiden vuoksi en voinut jatkaa työssäni, jota olin tehnyt 30 vuotta. Työni lisäksi olin puolisoni kanssa yrittäjänä omistamassamme yrityksessä. Yrityksemme ajautui konkurssiin ja taloudellinen tilanteemme romahti. Päätimme, että tilanteessamme on parasta kääntää elämän kirjassamme uusi sivu, joten päädyimme asumuseroon. Työttömyys, yksin asuminen, taloustilanteen muutos sekä terveysongelmat toivat paljon haasteita elämääni…

Olen sairastanut useamman masennusjakson elämäni aikana, pisimmät yli vuoden kestäneen sairasloman mittaisia. Elämäni ei ole ollut helppoa. Vastoinkäymisiä on tullut niin ihmissuhde- kuin työrintamalla. Rahavaikeudet, velkaantuminen, yksinhuoltajuus ja omat mielenterveysongelmat verottavat päivittäistä jaksamistani ja valitettavasti lapseni joutuvat siinä kärsimään.

Vaikeuksista yli pääseminen ei välttämättä onnistu yksin, tarvitaan hieman apua, tukea ja jeesiä -kunkin tarinan päähenkilölle ominaisella tavalla.

Ystäväni kehotti minua ottamaan yhteyttä HaTTunarikan työntekijä Mirjaan. Kynnys yhteydenottamiseen tuntui korkealta. Onneksi ystäväni oli sitkeä ja jaksoi kannustaa yhteydenottamiseen. Tapaaminen Mirjan kanssa järjestyi minulle mieluisassa paikassa. Keskustelimme elämäntilanteestani, toiveistani, haaveistani sekä haasteistani. Pohdimme yhdessä, mitkä harrastustoiminnat tukisivat hyvinvointiani ja toisivat mielekästä sisältöä elämääni.

Koulu alkoi mennä huonosti. Lintsasin paljon, en tehnyt läksyjä. Tässä kohtaa elämääni astui uusi supersankari… tarkkiksen opettaja… Yksi ihminen, joka huomasi. Yksi ihminen joka välitti, vaikkei tiennyt mitä on tekeillä, sai minut voimaan paremmin. En ollut enää yksin. En ollutkaan turha ja tyhmä.

Minulla on turva siihen, että jos kaadun, niin minut nostetaan ylös. Osa turvasta tulee ystäviltä, osa lapsilta ja miesystävältäni ja osa ihan yhteiskunnan peruspalikoista, lastensuojelusta. Eron jälkeen koin tehtäväkseni suojella lapsiani siltä kohtalolta, jonka sain kokea vanhempieni sairastuttua. Kukaan ihminen ei voi hyvin masentuneena. Vaikka hainkin siihen aktiivisesti hoitoa ja apua, koin tarvitsevani lisätukea vanhemmuuteeni ja halusin turvata lasteni onnellisen lapsuuden. Tein itsestäni lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu on kulkenut vierellämme jo 5 vuoden ajan. Saimme aivan ihanan tukiperheen.

Kun antaa itselle luvan tulla autetuksi, niin voi saada elämäänsä uutta iloa, sisältöä ja ystäviä. Jaettu ilo tuplaantuu ja huolet puolittuu!

Positiivisen ajattelun voima ja hyvien asioiden ajattelu lisää hyvää oloa. Rentoutuminen, liikunta, monipuolinen terveellinen ravinto, harrastukset, tietoinen läsnäolo -näillä kaikilla voi tehdä itselleen hyvää.

…Kuinka ihmeessä olen pysynyt kuitenkin selväjärkisenä kaiken tämän jälkeen. Kuinka paljon olen joutunut elämässäni muuttamaan itseäni selvitäkseni. Unelmat, luonto ja lapset ja 1 hyvä ystävä. Niitä en hylännyt missään vaiheessa. Pari unelmaa olen saanutkin, metsästyskortti ja asua hirsitalossa. Luonto merkitsee tosi paljon minulle. Pääsee yksin tuulettamaan omaa päätä. Kuulaat syysaamut…  

Koen, että säännöllinen harrastustoiminta mm. musiikin ja kulttuurin parissa tukee opiskeluani sekä tasavertaisuuden tunne on lisääntynyt…Koen myös, että sosiaaliset kontaktit ja osallisuus tukevat hyvinvointiani. Yksinäisyys voi aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia, kuten päihteiden ja lääkkeiden liiallista käyttöä.

Saan kavereita harrastustoiminnan avulla. Mielekäs harrastus vähentää yksinäisyyttä ja auttaa ylläpitämään terveyttä. Minulle tulee tasavertaisuuden tunne. Mielekäs tekeminen vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Säännöllisen vapaa-ajan tekemisen myötä tulee rytmiä päivään ja viikkoon.


Suodaan aikaa ja mahdollisuuksia asioille, jotka tekevät onnelliseksi. Osallisuuden tunteella on tässä iso merkitys.

Todella paljon minulle iloa, osallisuuden tunnetta, uusia kokemuksia, tuttavuuksia, itsetunnon kohotusta tuonut. Ihana on kulttuurielämyksiä muistella. Hemmottelusta puhumattakaan.

Saan tavata ihmisiä, ja saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Saan lämpimän ruoan ja on mahdollista kehittyä työssä ja saa ohjausta sekä apua jos tarvitsee. Mukavat työnantajat sekä työtoverit.

Osallisuus, se että kuuluu johonkin ja sinulla on jotain väliä tässä maailmassa, ratkaisee useita kohtaloita. Ei kukaan yksin täällä pärjää, ei kukaan haluu yksin jäädä – laulaa Samuli Edelman. Voiko todempaa asiaa ollakaan?


Kirjoittajat:

Virpi Leskinen, Asukasloikka Savonlinna hankkeen projektipäällikkö/ Savonlinnan Seudun Kolomonen ry

Mirja Turkka, hankevetäjä, Asukasloikan hankeperheen HaTTunarikka hanke, Savonlinnan Hattu ry: otteita asiakastarinoista 2019-20.